Suomi on kansana moniulotteinen ja määrittelyjä kaihtava – ainakin jos meitä katsellaan elokuvamaun perspektiivistä. Meille näet kelpaavat elokuvat laidasta laitaan. Elokuvavuosi on vasta aluillaan ja jo nyt katsotuimpien listoilta löytyy mitä erilaisimpia valkokankaan helmiä.
Sankarillista toimintaa
Maailma on globaali paikka ja suomalaistenkin suosikkisankarit ovat jättimäisten tuotantojen supermiehiä ja -naisia. Marvel cinematic universen huipentava Avengers: Endgame keikkuu katsojalistan kärjessä myös meillä. Tämä kertoo siitä, että kuulumme vahvasti myös elokuva-alalla länsimaiseen yhtenäiskulttuuriin. Suuret Hollywood-hitit ovat yleensä aina hittejä myös meidän elokuvateattereissamme.
Taiteellista kotimaisuutta
Suomessa on myös tilaa taiteellisuudelle. Klaus Härön Tuntematon mestari on kerännyt ihan kivasti katsojia siihen nähden, että kyseessä on elokuva eläköitymistä suunnittelevasta taidekauppiaasta. Elokuvan menestys kertoo vahvasti siitä, että Suomi on myös maa, jossa korkeakulttuurilla riittää tilaa hengittää. Emme ole yksiulotteisia tehostespektaakkelien tuijottajia tai pikkurilli pystyssä snobbailevia kulttuurihipstereitä, vaan monesti teattereissa riittää tilaa molemmille ihmistyypeille. Ja yleensä molemmat ihmistyypit löytyvät saman pääkopan sisältä. Emme kangistu kaavoihin.
Kotimainen luonto – voimavaramme
Vaikka vuosi on vasta aluillaan, on katsojalistoilla keikkunut kaksi luontodokumenttia, joskin toinen niistä on seikkailullinen sellainen. Ailo – Pienen poron suuri seikkailu on toki saanut ensi-iltansa jo viime vuoden puolella, mutta kuitenkin elokuva on kerännyt alkuvuonna hyvin katsojia. Tämä kertoo sekä Lapin luonnon imusta sekä yleensäkin luonnon muuttumisesta eksoottiseksi paikaksi -kuin realistiseksi fantasiamaailmaksi, jota halutaan elokuviin ihailemaan. Monet näkevät koskematonta luontoa nykyään vain erilaisten ruutujen välityksellä. Luonnon arvostus on suomalaistenkin sydämissä kokenut silti uuden nousun. Vaeltaminen ja muu luonnossa liikkuminen kasvattavat koko ajan suosiotaan yhä kaupunkilaistuvampien suomalaisten keskuudessa.
Toinen luontodokumentti, Luontosinfonia, ei ole saanut yhtä paljon katsojia kuin tekijätiimin aikaisemmat elokuvat Metsän tarina ja Järven tarina, mutta ihan hyvin elokuvaksi, joka esittelee luontokuvauksen helmiä sinfoniamusiikin säestämänä. Suomalaisten halu parempaan luontoyhteyteen on tosi.
Millaisia siis olemme?
Olemme länsimaisiin kulttuuriperinteisiin vahvasti sitoutuneita, mutta kotimaisuutta arvostavia ihmisiä, jotka arvostavat myös korkeakulttuuria. Elokuvamakumme maalaa ehkä meidät positiivisemmin värein kuin mitä oikeasti olemme, mutta antaahan se tavoitteen, johon kukin meistä voi tähdätä. Olkaamme elokuvamakumme arvoisia!
