Suomalaisuuden ydin löytyy metsän hämärästä, suojaisilta järviltä ja korpisoilta. Välillä suomalainenkin silti kaipaa avaruutta, tilaa ja horisonttia, jotta hänen turvallisuuteen tottunut mielensä tajuaa uudelleen suojaisuuden ja vetäytymisen parhaat puolet. Tätä tarkoitusta varten toimivat parhaiten kiipeiltävät matkakohteet, joissa tuuli puhaltaa pois pinttyneet aatokset ja maisemat avartuvat yli pohjoisten kunnaitten ja varjoisten vesien kohti valoisaa tulevaisuutta.
Koli
Klassikot eivät vanhene. Ukkokolin huipulta yli Pielisen avautuva kansallismaisemamme on osoitus maamme kauneudesta. Metsäiset saaret ja tummansinisenä hohtava vesi muuttuvat sään ja luonnon kierron mukana aina uudenlaiseksi taideteokseksi, jonka vertaista ei taidemuseoiden kätköistäkään löydy. Kapuamisen uuvuttama mieli kirkastuu nopeasti huipun näkyessä ja maiseman avautuessa suomalaiseen sielunmaisemaan: ikivanhaa alati uusiutuvaa metsää kirkastaa vedestä heijastuva aurinko. Suomalaisen taivas on täällä, 347 metriä merenpinnan yläpuolella.
Luosto
Pohjoista erämaata parhaimmillaan. Sodankylän kunnassa Lapin sydämessä sijaitseva Luosto näyttää kävijälleen mistä Lapin luonnossa on kyse: Ensin kuljetaan läpi vehmaan, lampien kirjoman metsän. Sitten polku alkaa nousta, kivien määrä polun reunustoilla kasvaa ja lopulta: Portaat loputtomalta näyttävän kivirakan juuressa. Jokainen askel ylös portaita tuo esiin lisää luonnon karua kauneutta. Pyhätunturi siintää 30 kilometrin päässä luoden kiintopisteen henkeään haukkovalle askeltajalle. Miljoonien vuosien aikana halkeilleiden kivien välistä kasvaa tunturikoivuja ja pihlajia, muistuttamassa sitkeydestä, jota kaikilla tässä maassa pärjäävillä täytyy olla. Huipulla termospullokahvit. Alaspäin on aina helpompi tulla.
Saana
Pohjoisemmaksi mentäessä karuus kasvaa, mutta kauneus ei karise. Kilpisjärven kunnassa sijaitseva Saana kaivaa runoilijan esiin paatuneimmastakin sielunsopukasta. Tunturin ikitunnistettava muoto, kumpuilevan paljakan silmiin kantamattomiin jatkuva leikki horisontin kanssa. Tämä ainutlaatuisuus suomalaisen pitää kokea, elää se kerran ja pitää mukana aina – muistutuksena maamme monimuotoisuudesta ja kyvystä sopeutua. Alla hohtavan Kilpisjärven kylmä syli odottaa hikistä taivaltajaa. Hyisellä vedellä on hyötykäyttönsä.
Tahko
Tahkovuoren huipulta Kuopiossa avautuvat näkymät pitää ansaita. Tässä on niiden hienous. Suomen pisimmät portaat, yli 1000 askelmaa vievät suomalaisuuden huipulle. Sisulla, pohkeet täristen suomalainen ansaitsee rauhoittavan maiseman, jota kirjoo vedet ja metsät. Sen jälkeen on ansaittu virvoittavat nesteet lomakeskuksen terassilla. Voimaa metsistä ja järvistä, mutta modernia kansaahan tässä ollaan. Edistyneitä, mukavuudenhaluisiakin, mutta sielunmaisemastamme emme luovu.
